Lomalta paluuseen kuuluu vaihe, jolloin fyysisesti istuu työpöytänsä ääressä, mutta todellisuudessa on jossain aivan muualla... Oletteko huomanneet ilmiön? Muutaman päivän siirtymä, jolloin on yhä loma-modella, jossain siellä kaukana... ja tekee mieli suunnitella seuraavaa lomaa.. Olen nimennyt sen epämääräisesti kaukokaipuuksi.. ja todennut, että silloin kannattaa kuunnella lempeästi itseään - ja suunnitella sitä seuraavaa lomaa :)
Me tykätään Aasiasta. Tässä mielentilassa ajatukset karkaavat sinne.. tekisi mieli katsella vanhoja lomakuvia, suunnitella minne sitä sitten oikein menisi jos sinne taas lähdettäisiin.. Kuvitella itsensä valkeille hiekkarannoille, leppeän tropiikin tuulenvireen kasvoilleen..
Viimeisellä kaukomatkalla kiertelimme yhdessä Aasian kauneimmista maista, ihastelimme Thaimaan rannikolla värien riemua, unenomaista vedenalaista maailmaa ja valkoisena hohtavia hiekkarantoja. Samalla matkalla kohtasimme valtavan kontrastin Bangkokin kurjilla kujilla - loistohotellien välissä kiemurtelevien täpötäysien ja pakokaasulla myrkytettyjen korttelien lohduttomuuden. Ja toisaalta ymmärsimme jotain aivan olennaista; Thaimaalaisen kulttuurin yhteisöllisyyden ja sen ratkaisevan roolin tuossa maailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti